Ikävuosien saarna
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Minä, nuori mies, katson peiliin ja sieltä kurkistaa joku kaljuuntunut äijä. Kroppa antaa lisääntyviä merkkejä väistämättömästä rappiosta. Kuntoilukin on vaan viivytystaistelua. Lisääntyvät rutut naamassa kertovat jo jonkinlaisesta elämänkokemuksesta. Onneksi pää vielä muuten toimii.

Vastahan kaikki alkoi. Äsken vielä kirmattiin pitkin tantereita ilman huolen häivää. Kaikki oli tässä ja nyt. Tulevasta ei tarvinnut huolehtia. Kesällä paistoi aina aurinko ja heinä tuoksui. Talvi tarkoitti lunta, ja puusuksilla mentiin kouluun. Harmaa arki on saanut kultauksen päälleen.
Tällainen pohdinta ei ole uutta. Jo lähes 3000 vuotta sitten kuningas Salomoksi arveltu ”Saarnaaja” kirjoitti runollisesti vanhuuden vaivoista. Hän kertoo kuvakielellä vapisevista käsistä, kumaraan painuneista hartioista, harvenevista hampaista sekä heikkenevästä kuulosta ja näöstä. Arki muuttuu vaikeaksi. Ruokakaan ei tunnu maistuvan miltään, edes maustettuna (Saarn. 12:1- 8).
Saarnaajan pääpointti ei ole kuitenkaan nuoruusvuosien haikailu tai paluu vanhaan hyvään aikaan. Terävänä kärkenä hänen runoilussaan on kehotus kääntyä Jumalan puoleen: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä”.
Entäs jos ei ole muistanut? On tullut pääasiassa torjuttua koko kiusallinen Jumala. Elämässä on ollut tärkeämpiä asioita. Nyt ne tuntuvat tyhjänpäiväisiltä. Pahat päivät ovat tulleet. Ja miksi näitä muistoja menneisyydestä pulpahtelee mieleen yhä tiheämmin. Onko se valmistautumista johonkin suureen loppuselvittelyyn?
Elämänsä kipeimmän kysymyksen, ”pistimen”, edessä apostoli Paavali sai Jumalalta arvokkaan vastauksen: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). On paljon pohdittu, mikä oli tuo Paavalin pistin. Se on toisarvoista, koska itse kullakin meillä on oma pistimemme. Heikoksi meidät tekee viimeistään vanhuus. Jos mennyt elämä tuomitsee sinut, niin Jumala tahtoo armahtaa. Riittää, kun käännyt Hänen puoleensa. Hänen voimansa on suuri vielä vanhuuden heikkoudessakin.
Markku J. Kumpula
Kirjoitus on julkaistu myös Nivala-lehdessä to 25.3.2021