Sodas­ta rauhaan

Tätä kir­joi­tus­ta miet­ties­sä­ni kat­se­lin uuti­sia. Lähi-itään on vih­doin saa­tu rau­ha. Hama­sin suo­rit­ta­ma veri­löy­ly pari vuot­ta sit­ten vaa­ti yli tuhat kuo­lo­nuh­ria ja yli kak­si­sa­taa jäi pant­ti­van­gik­si. Israel kos­ti parin vuo­den aika­na tuon veri­löy­lyn kym­men­ker­tai­ses­ti. Suu­rin osa uhreis­ta molem­min puo­lin oli nai­sia ja lap­sia. Vie­lä tuhoi­sam­pi Venä­jän hyök­käys­so­ta Ukrai­nas­sa jat­kuu edelleen.

Tääl­lä Suo­mes­sa tie­däm­me hyvin, että sodal­la on pit­kät seu­rauk­set niin yksi­löil­le kuin koko kan­sa­kun­nal­le. Rau­ha on sik­si tavoi­tel­ta­va asiain­ti­la mones­sa mie­les­sä. Heprean sana ”sha­lom” (rau­ha) tar­koit­taa val­tioi­den väli­sen rau­han lisäk­si ihmi­sen sisäis­tä rau­haa, hyvin­voin­tia, elä­män tasa­pai­noa, eheyt­tä ja terveyttä.

Jo Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tat kuva­si­vat toi­veik­kaas­ti tule­vaa rau­han­ti­laa, jos­sa kaik­ki aseet hävi­te­tään, haa­vat paran­ne­taan, kyy­ne­leet pyy­hi­tään ja koko luo­ma­kun­ta iloit­see. Tämä on täy­des­sä mit­ta­kaa­vas­sa vie­lä edes­sä­päin, mut­ta jotain rat­kai­se­van tär­ke­ää tapah­tui jo 2000 vuot­ta sitten.
Jee­sus ei aloit­ta­nut rau­han­pro­jek­ti­aan suu­ris­sa pöy­dis­sä maan mah­ta­vim­pien kans­sa. Hän julis­ti rau­haa ensin köy­hil­le ja sor­re­tuil­le. He ymmär­si­vät par­hai­ten tar­vit­se­van­sa Juma­laa, kos­ka omat kons­tit oli­vat lop­pu. Hän vapaut­ti nämä ihmi­set syn­nis­tä, sai­rauk­sis­ta ja pahois­ta hen­gis­tä. He pää­si­vät näin rau­haan itsen­sä, lähim­mäis­ten ja Juma­lan kans­sa. Tämä pro­jek­ti laa­je­ni maa­il­man­laa­jui­sek­si sil­loin, kun hän ris­til­lä sovit­ti koko maa­il­man syn­nit ja nousi kol­man­te­na päi­vä­nä kuolleista.

”Sama­na päi­vä­nä, vii­kon ensim­mäi­se­nä, myö­hään illal­la, kun ope­tus­lap­set oli­vat kool­la lukit­tu­jen ovien taka­na, juu­ta­lais­ten pelos­ta, tuli Jee­sus ja sei­soi hei­dän kes­kel­lään ja sanoi heil­le: ’Rau­ha teil­le!’ Ja sen sanot­tu­aan hän näyt­ti heil­le käten­sä ja kyl­ken­sä.” (Joh. 20: 19–20).

Jota­kin ennen­kuu­lu­ma­ton­ta oli tapah­tu­nut. Kuo­le­ma oli voi­tet­tu, pahan val­lat oli kukis­tet­tu, syn­nit sovi­tet­tu. Juma­lan rak­kaus on väki­val­taa ja ihmis­ten val­ta­pe­le­jä suu­rem­paa. Hän näyt­ti heil­le käten­sä ja kyl­ken­sä, väki­val­tai­sen kuo­le­man mer­kit. Ihmi­sek­si syn­ty­nyt ja kaik­ki ihmi­syy­den vai­heet läpi­käy­nyt Juma­la tuo maa­il­maan rau­han. Omas­sa ruu­miis­saan hän sai aikaan sovin­non ja teki lopun vihol­li­suu­des­ta. Pel­ko ja epä­toi­vo sai­vat väis­tyä. Hän on ihmis­kun­nan, ja mei­dän jokai­sen, ainoa toi­vo ikui­ses­ta rauhasta.
Onko hän saa­nut tuo­da rau­han jo sinun sydämeesi?

Mark­ku J. Kumpula

Kir­joi­tus on jul­kais­tu myös Niva­la-leh­des­sä to 23.10.2025.