Voi­ko nai­nen toi­mia seu­ra­kun­nan johtotehtävissä?

Uuti­nen seu​ra​kun​ta​lai​nen​.fi ‑sivus­tol­la ja some-kir­joit­te­lu on kir­voit­ta­nut sen ver­ran mie­li­pi­tei­tä, että täs­sä tii­vis­tet­ty oma näke­myk­se­ni voi­ko nai­nen toi­mia joh­to­teh­tä­vis­sä seu­ra­kun­nas­sa (= “van­him­mis­tos­sa”).

Luo­mi­nen, syn­tiin­lan­kee­mus ja lunastus

Mies ja nai­nen ase­tet­tiin yhdes­sä, tasa­ver­tai­si­na hal­lit­se­maan maa­ta. 1. Ms. 1:28. Mut­ta syn­tiin­lan­kee­mus toi myös val­ta­tais­te­lun hei­dän välil­leen. (1. Ms. 3:16). Nai­sen syn­ti oli hou­ku­tuk­seen suos­tu­mi­nen, mie­hen syn­ti pas­sii­vi­suus. Jee­sus tuli teke­mään tyh­jäk­si per­ke­leen teot. Tähän sisäl­tyy myös syn­nis­tä joh­tu­va mie­hen ja nai­sen väli­nen val­ta­tais­te­lu, joka on vuo­si­tu­han­sia näky­nyt pää­asias­sa nai­sen alistamisena.

Antii­kin kult­tuu­reis­sa, myös juu­ta­lai­suu­des­sa, nai­sen ase­ma oli edel­lä mai­ni­tus­ta syys­tä alis­tet­tu. Tavoit­teem­me Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta­na ei voi olla vain antii­kin kult­tuu­ri­mal­lien yllä­pi­to, vaan lunas­tuk­sen todek­si elä­mi­nen myös tämän päi­vän seurakunnassa.

Jee­suk­sen ja apos­to­lien suh­tau­tu­mi­nen naisiin

Jee­suk­sen suh­tau­tu­mi­nen nai­siin oma­na aika­naan oli poik­keuk­sel­lis­ta. Hänen esi­merk­kin­sä vaik­ka­pa Saban kunin­gat­ta­res­ta, les­ken rovos­ta tai nai­ses­ta ja tuo­ma­ris­ta ovat kui­ten­kin nais­ta korot­ta­via, eivät alis­ta­via. Esim. Jee­sus kehui Mari­aa sen täh­den, että tämä oli valin­nut hänen mie­les­tään ”hyvän osan”. Se ei tar­koit­ta­nut sen ajan keit­tiö­ter­mi­no­lo­gi­aa, vaan yksin­ker­tai­ses­ti sitä, että Maria oli otta­nut ope­tus­lap­sen pai­kan. Pai­kan, joka kuu­lui sii­hen aikaan vaan mie­hil­le! ( Lk. 10:38 ss.).

Jee­sus ei kut­su­nut nai­sia apos­to­leik­si, kos­ka sii­nä kult­tuu­ris­sa se ei oli­si men­nyt läpi. Mut­ta sat­tu­maa tus­kin on se, että jo Apos­to­lien teois­sa puhu­taan ”nai­so­pe­tus­lap­ses­ta”, jota sanaa ei edes evan­ke­liu­meis­sa vie­lä käy­te­tä. (Apt. 9:36). Pie­ta­ri oli jo hel­lun­tai­saar­nas­saan julis­ta­nut, Van­haan tes­ta­ment­tiin perus­tuen, että Pyhän Hen­gen saa­mi­ses­sa ei ole ero­ja mies­ten ja nais­ten kes­ken (pojat, tyt­tä­ret, pal­ve­li­jat, pal­ve­li­jat­ta­ret; Apt. 2:16–18).

Kir­jeis­sään Paa­va­li myö­hem­min julis­taa sel­keäs­ti, että Juma­lan lap­seu­des­sa ei ole eroa mies­ten ja nais­ten kes­ken (Gal. 3:26–28). Mie­les­tä­ni Jee­suk­sen anta­ma suun­ta on sel­vä Uudes­sa tes­ta­men­tis­sa: hän tuli palaut­ta­maan nai­sen mie­hen rin­nal­le myös seurakunnassa.

Orjuus ja homoseksuaalisuus

Joi­den­kin mie­les­tä nais­joh­ta­juu­den hyväk­sy­mi­nen seu­ra­kun­nas­sa joh­taa ennen pit­kää myös homo­sek­su­aa­li­suu­den hyväk­sy­mi­seen. Homo­sek­su­aa­li­suus liit­tyy kui­ten­kin moraa­liin, Sekä Van­ha että Uusi tes­ta­ment­ti tuo­mit­se­vat sen sel­keäs­ti syn­nik­si. Nais­joh­ta­juut­ta sen sijaan ei esi­te­tä mis­sään syn­ti­lis­tal­la. Asian vas­tus­ta­jien oli­si saman­tien joh­don­mu­kais­ta kiel­tää nai­sel­ta kaik­ki teh­tä­vät seurakunnassa! 

Alkuseu­ra­kun­ta ei pyr­ki­nyt eroon orjuu­des­ta, mut­ta Jee­sus ei mis­sään esit­tä­nyt orjuut­ta hyvä­nä asia­na. ”Jokai­nen, joka syn­tiä tekee, on syn­nin orja”. Täs­sä­kin asias­sa muu­tok­sen sie­me­net kyl­vet­tiin jo Jee­suk­sen aika­na, vaik­ka hedel­mä kerät­tiin vas­ta myöhemmin.

”Yhden vai­mon mies”?

Nais­joh­ta­juu­den vah­vim­mat vas­ta- argu­men­tit nouse­vat Paa­va­lin ohjeis­ta Timo­teuk­sel­le ja Tii­tuk­sel­le van­him­pien valin­taa kos­kien Efe­sos­sa ja Kree­tal­la. (1. Tim. 3:2,Tiit. 1:6). Koko­nai­suu­den kus­tan­nuk­sel­la moni jää sii­nä tui­jot­ta­maan vain “yhden vai­mon miestä”. 

Samal­la kir­jai­meen tui­jot­ta­mi­sen logii­kal­la keho­tan etsi­mään sana­kir­jas­ta tai raa­mat­tu­haul­la pel­käs­tään vel­jil­le kir­joi­tet­tu­ja raa­ma­tun­koh­tia. Yksis­tään 1. Korint­to­lais­kir­jees­sä nii­tä on pari­kym­men­tä, esim. ”Mut­ta mitä hen­gel­li­siin lah­joi­hin tulee, niin en tah­do, vel­jet, pitää tei­tä niis­tä tie­tä­mät­tö­mi­nä…” 1. Kor. 12:1.Eli kir­jai­men perus­teel­la sisar­ten ei ilmei­ses­ti tar­vit­se tie­tää mitään hen­gel­li­sis­tä lah­jois­ta! Kaik­ki laa­jem­pi asian selit­te­ly on tul­kin­taa, jos­sa juu­ri ajan kult­tuu­ri pitää ottaa huomioon.

Edel­lä kir­joi­te­tun perus­teel­la näki­sin “mies”- tai “veljet”-maininnan nois­sa raa­ma­tun­koh­dis­sa juu­ri kult­tuu­riin ja his­to­ri­aan sidot­tu­na sen ajan todel­li­suu­den kuvai­lu­na, ei ohjee­na meil­le. Asiayh­teys puhuu pai­kal­li­sen seu­ra­kun­nan joh­to­tii­min jäse­nyy­des­tä. Pää­pai­no näyt­tää ole­van kait­si­jan (= van­hin, pai­men) luon­teen kyp­syy­del­lä, joka peri­aat­tee­na on ohjeel­li­nen meillekin.

Jee­suk­sen ja apos­to­lien ope­tus unohtui

Apos­to­li Johan­nek­sen kuo­le­man jäl­keen seu­ra­kun­ta alkoi pik­ku­hil­jaa pai­nua takai­sin ympä­röi­vän yhteis­kun­nan arvoi­hin, jos­sa ”virat” kuu­lui­vat vain mie­hil­le. Samal­la seu­ra­kun­ta alkoi pik­ku­hil­jaa orga­ni­soi­tua (pres­by­te­ros, epis­ko­pos, dia­ko­nos) ja van­him­man vir­kaan luet­tiin sisään mer­ki­tyk­siä enem­män kuin Juma­la kos­kaan oli tar­koit­ta­nut. Näin lopul­ta kehit­tyi paa­vin joh­ta­ma, mies­val­tai­nen kato­li­nen kirk­ko. Nai­sel­le ei täl­lai­ses­sa sys­tee­mis­sä ollut paik­ko­ja, ainoas­taan Marial­le uto­pis­ti­se­na hah­mo­na, ikui­se­na neit­sye­nä ja tai­vaan kuningattarena.

Alku­lan­kee­muk­sen lisäk­si olem­me Juma­lan seu­ra­kun­ta­na täs­tä­kin nega­tii­vi­ses­ta jat­ku­mos­ta osal­li­sia, vaik­ka kuin­ka väit­täi­sim­me hyp­pää­väm­me his­to­rian yli suo­raan Apos­to­lien tekoi­hin. His­to­rian ja oman vaja­vai­suu­tem­me värit­tä­min sil­mä­la­sein sit­ten etsim­me Raa­ma­tun kir­jai­mes­ta puo­lus­te­lu­ja vakiin­tu­neel­le käytännölle.

Tär­kein kysymys

Raa­ma­tus­sa kult­tuu­rin­muu­tos ei mis­sään ole pää­asia. Jee­sus tuli pelas­ta­maan syn­ti­siä ja tuo­maan Juma­lan val­ta­kun­nan todel­li­suu­den maan pääl­le. Kult­tuu­ri tulee kui­ten­kin evan­ke­liu­min julis­tuk­ses­sa ottaa huo­mioon niin, että sano­ma Kris­tuk­ses­ta ei hämärtyisi.

Miten on Suo­mes­sa? Edis­tää­kö nais­ten mukaan otta­mi­nen seu­ra­kun­tien joh­to­ryh­miin sano­maa Kris­tuk­ses­ta vai hämär­tää­kö se sitä? Tuo­ko Juma­lal­le kun­ni­aa esi­mer­kik­si se, että hii­pu­va seu­ra­kun­ta sin­nit­te­lee muu­ta­man elä­kei­käi­sen van­him­mis­to­vel­jen varas­sa, vaik­ka nai­se­nem­mis­töi­ses­sä seu­ra­kun­nas­sa oli­si myös teh­tä­vään kyke­ne­viä nai­sia? Olem­me­ko kii­vai­lul­la kir­jai­men puo­les­ta teke­mäs­sä vain hal­laa evan­ke­liu­min asialle?