Paras lää­ke Suomelle

Jon­kun tut­ki­muk­sen mukaan Suo­mi on yksi maa­il­man onnel­li­sim­mis­ta mais­ta. Monet asiat tääl­lä ovat­kin hyvin. Pel­käs­tään puh­das ilma ja luon­to ovat mei­tä kaik­kia voi­maan­nut­ta­via teki­jöi­tä. Kou­lu­tus maas­sam­me on maa­il­man huip­pua ja lähes poik­keuk­set­ta kukin voi kou­lut­tau­tua niin pit­käl­le kuin rah­keet riit­tä­vät. Ter­vey­den­hoi­to on kehi­tys­mai­hin ver­rat­tu­na huip­pu­luok­kaa ja van­huk­sis­ta pide­tään hyvää huol­ta. Kenen­kään ei tar­vit­se näh­dä näl­kää eikä kuol­la kodit­to­ma­na kadul­le, vaik­ka lei­pä­jo­not ovat todel­li­suut­ta yhä useam­mas­sa kau­pun­gis­sa. Työt­tö­mäk­si jou­tu­neet saa­vat vähin­tään perus­päi­vä­ra­haa perus­tar­peit­ten­sa täyttämiseksi.

Mis­tä sit­ten joh­tuu ilmei­nen pahoin­voin­ti, joka pais­taa läpi mones­ta uuti­sot­si­kos­ta samoin kuin arkie­lä­män havain­nois­ta omas­sa elä­män­pii­ris­sä? Päi­vä­ko­ti­lap­set pahoin­pi­te­le­vät hoi­ta­ji­aan. Van­hem­pien las­ten opet­ta­jat pala­vat lop­puun yrit­täes­sään saa­da käy­tös­häi­riöi­siä edes käyt­täy­ty­mään ihmi­sik­si kou­lu­päi­vien aika­na. Pie­nen tai ison ruu­dun vah­taa­mi­nen suu­ren osan päi­vää on yhä useam­man nuo­ren tär­kein har­ras­tus. Ilmas­to­hys­te­ri­aa, tule­vai­suu­den­pel­koa ja elä­män tyh­jyyt­tä lää­ki­tään tur­han­päi­väi­sil­lä peleil­lä ja por­nol­la. Lisään­ty­vä huu­me- ja päih­deon­gel­ma saa monen nuo­ren menet­tä­mään otteen­sa todel­li­ses­ta elä­mäs­tä. Kaik­kien näi­den virik­kei­den kes­kel­lä yhä useam­pi nuo­ri potee masen­nus­ta, jota pide­tään jo yhte­nä kansantautinamme.

Avio­ero­jen mää­rä on hälyt­tä­vä ja useam­pi lap­si pon­nis­taa elä­mään rik­ki­näi­ses­tä per­hees­tä, jos­sa koti pouk­koi­lee kah­den pai­kan välil­lä: joka toi­nen viik­ko koti on äidin luo­na ja joka toi­nen viik­ko isän luo­na. Hyvä, jos edes niin. Työ­elä­mä on suu­rel­le osal­le työi­käi­siä yhä kulut­ta­vam­paa. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­ta ruos­kii yllä­pi­tä­ji­ään anta­maan kaik­ken­sa. Muu­ten talous ei kas­va, vien­ti ei vedä eikä yhtiön tulos näy­tä plus­saa. Ei ihme, että las­ten syn­ty­vyys on alim­mil­laan sit­ten 1800-luvun näl­kä­vuo­sien. Lap­set lisä­ra­sit­tee­na eivät kiin­nos­ta, kos­ka töi­den lisäk­si krop­pa täy­tyy pitää kun­nos­sa, koi­rat käve­lyt­tää ja täy­tyy­hän kum­mal­le­kin puo­li­sol­le jää­dä omaa aikaa. Lisäk­si maa­il­man­laa­jui­set uhka­ku­vat ja lisään­ty­vä elä­män epä­var­muus jar­rut­ta­vat peril­lis­ten hank­ki­mis­ta. Lisään­ty­vä, omas­ta tah­dos­ta riip­pu­ma­ton hedel­mät­tö­myys lie­nee sekin nykyi­sen teho­yh­teis­kun­nan lieveilmiö.

Poliit­ti­set päät­tä­jät sää­tä­vät lake­ja, jot­ka ovat vas­taan nii­tä kris­til­li­siä perus­ar­vo­ja, joi­hin on totut­tu luo­ma­kun­nan alus­ta. Mies- ja nais­pa­rien kir­kos­sa vih­ki­mis­tä har­ki­taan vaka­vas­ti. Raa­mat­tua sitee­raa­va kan­san­edus­ta­ja haas­te­taan oikeu­teen kan­san­ryh­mää vas­taan kii­hot­ta­mi­ses­ta. Suu­rem­paa kii­hot­tu­mis­ta ei kui­ten­kaan ole havait­tu. Koke­mat­to­mat, nuo­ret nai­set joh­ta­vat maa­ta, kos­ka EU-vetoi­sis­sa poliit­ti­sis­sa näy­tel­mis­sä mie­het ovat kyl­läs­ty­neet ole­maan nai­sia. Suo­raa puhet­ta ei enää kes­te­tä. Se on vihapuhetta. 

Tähän kaik­keen on mie­les­tä­ni yksi lää­ke. Se on vuo­si­sa­to­jen kulues­sa osoit­tau­tu­nut ainoak­si tehok­kaak­si kei­nok­si. Se on ihmis­sy­dä­men muu­tos. Ja kun se tapah­tuu nopeas­sa aika­tau­lus­sa suu­rel­le jou­kol­le, niin puhu­taan hen­gel­li­ses­tä herä­tyk­ses­tä. Les­ta­dio­lai­suu­den aika­na juo­pot­te­lu Lapis­sa vähe­ni dra­maat­ti­ses­ti. Sen seu­rauk­se­na enti­sis­tä juo­pois­ta tuli kun­non työ­mie­hiä ja hyviä per­hee­ni­siä. Kört­ti­läi­syy­den alkuai­ka­na tapah­tui samaa. Lisäk­si väki­val­tai­suus vähe­ni, kun monet puuk­ko­junk­ka­rit tuli­vat herä­tyk­seen. Samaa on tapah­tu­nut myö­hem­min­kin mm. vapaa­kir­kol­li­sen herä­tyk­sen, hel­lun­tai­he­rä­tyk­sen ja pie­nem­pien lii­keh­din­tö­jen kaut­ta. Vaik­ka elä­män ulko­nai­nen paran­tu­mi­nen on vain hen­gel­li­sen herä­tyk­sen sivu­vai­ku­tus, niin herä­tyk­set ovat aina muut­ta­neet koko­nai­sia yhteis­kun­tia siel­lä mis­sä ne ovat ilmen­neet. Vali­tet­ta­vas­ti van­hat herä­tys­liik­keet ovat jumiu­tu­neet perin­ne­liik­keik­si, joi­den meno on vuo­si­sa­dan jäl­jes­sä nykyajasta.

Hen­gel­li­sen herä­tyk­sen pää­asia on Jee­suk­sen Kris­tuk­sen löy­ty­mi­nen oma­koh­tai­se­na Pelas­ta­ja­na ja Vapah­ta­ja­na, syn­tien anteek­sian­ta­ja­na. Kun elä­vä Juma­la saa tul­la ihmi­sen elä­mään, niin ulko­nai­nen elä­mä­kin ojen­tuu ennen pit­kää oikeil­le rai­teil­le. Kun ihmis­sy­dän muut­tuu, niin päih­teet jää­vät. Kun ihmis­sy­dä­meen tulee ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo, niin toi­vot­to­muus väis­tyy ja masen­nus haih­tuu. Kun Juma­lan Hen­ki tulee ihmis­sy­dä­meen asu­maan, niin sekaan­nus väis­tyy ja elä­mään tulee Juma­lan jär­jes­tys. Kun hen­gel­li­nen herä­tys koh­taa suur­ta kan­san­osaa, niin ei tar­vit­se valit­taa juma­lat­to­mia päät­tä­jiä. Sen lisäk­si, että kan­san joh­toon nousee usko­via joh­ta­jia, niin juma­lan­pel­ko val­taa nekin, jot­ka eivät Juma­las­ta väli­tä. Ylei­sen ilma­pii­rin muut­tues­sa sää­de­tään lake­ja, jot­ka eivät sodi Juma­lan sanan ian­kaik­ki­sia peri­aat­tei­ta vastaan.

Rukous­vii­kol­la esi­tet­tiin monia rukousai­hei­ta ikään kuin tipoit­tain: jol­la­kin päih­deon­gel­ma, jol­la­kin masen­nus, kurit­to­mat lap­set, tutul­la avio­ero, fyy­si­nen sai­raus, työt­tö­myys, työs­sä uupuminen…

Tulin sii­hen tulok­seen, että ei se rii­tä, että rukoil­laan tai käs­ke­tään näi­tä asioi­ta väis­ty­mään ihmi­sen elä­mäs­tä. Entä sit­ten? Mitä tilal­le? Mikä neu­vok­si rai­tis­tu­neel­le juo­pol­le? Töi­hin­kö ja hyvin­voin­tiyh­teis­kun­taa­ko sit­ten raken­ta­maan reip­pain mie­lin? Ei se rii­tä, kos­ka päih­deon­gel­ma, muut riip­pu­vuu­det, masen­nus, rikol­li­suus ym. ovat vain oirei­ta jos­tain suu­rem­mas­ta. Ei edes pelk­kä fyy­si­nen paran­tu­mi­nen ole lopul­li­nen apu, vaik­ka kivut väis­tyi­si­vät­kin, sil­lä kaik­ki me ennen pit­kää kuo­lem­me. Pää­syy kaik­kiin näi­hin ongel­miin on se, että ihmi­sil­tä puut­tuu toi­vo ja elä­män tarkoitus.

Hen­gel­li­sen herä­tyk­sen seu­rauk­se­na Jee­suk­sen Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mi löy­tää oikeat osoit­teet: kai­paa­vat ihmis­sy­dä­met. Evan­ke­liu­mi vas­taa­no­tet­tu­na ja sen todek­si elä­mi­nen muut­taa niin yksi­lön kuin koko kan­sa­kun­nan elä­män. Tule­vai­suu­den uhka­ku­vat väis­ty­vät. Elä­mä näyt­täy­tyy Juma­lan lah­ja­na. Voin iloi­ta sii­tä elä­mäs­tä, jon­ka Juma­la on juu­ri minul­le anta­nut. Voin naut­tia monis­ta asiois­ta, jot­ka Juma­la on luo­nut tai ihmi­nen kek­si­nyt. Tämä maa­il­ma on lopul­ta Juma­lan maa­il­ma, vaik­ka syn­tiin­lan­kee­mus seu­rauk­si­neen on sen osit­tain pilan­nut. Vaik­ka eläm­me­kin monen­lais­ten uhka­ku­vien kes­kel­lä, niin vii­mei­sen sanan maa­il­man tapah­tu­miin sanoo Kaik­ki­val­tias Juma­la, joka istuu val­tais­tui­mel­la. Hänen sanan­sa mukaan hius­kar­va­kaan ei pääs­täm­me putoa tai­vaal­li­sen Isän sitä tietämättä.

Raa­ma­tus­ta kan­nat­taa ensim­mäi­se­nä lukea sen pari vii­meis­tä lukua. Siel­lä ker­ro­taan, että Jee­suk­seen tur­vaa­val­le käy täs­sä elä­mäs­sä lopul­ta hyvin. Paha saa palk­kan­sa. Syn­ti, sai­raus ja kuo­le­ma ovat jää­neet taak­se. Juma­lan lap­set elä­vät uudek­si luo­ta­vas­sa maa­il­mas­sa, ei vain onnel­li­se­na elä­män­sä lop­puun saak­ka, vaan ian­kaik­ki­ses­ti. Jos tämä kuu­los­taa lii­an hyväl­tä ollak­seen tot­ta, niin olet juu­ri kuul­lut evankeliumin. 

Hen­gel­li­sen herä­tyk­sen näke­mi­nen maas­sam­me on haas­te kai­kil­le kris­ti­tyil­le. Tem­put on jo näh­ty ja tyh­jiä lupauk­sia kuul­tu riit­tä­väs­ti. Vain har­ras rukous niin yksi­lö- kuin seu­ra­kun­ta­ta­sol­la­kin voi asi­aa ede­saut­taa. Vas­tauk­sia näke­vä rukous edel­lyt­tää rukoi­li­jal­ta itsel­tään ensin paran­nuk­sen teke­mis­tä, tur­hien asioi­den hyl­kää­mis­tä ja Kris­tuk­sen aset­ta­mis­ta nume­ro 1:ksi elämässämme. 

Juma­lan on ensin saa­ta­va puh­dis­taa oman­sa, että hän voi teh­dä saman niil­le, jot­ka eivät Juma­laa vie­lä tunne.

Mark­ku

Kir­joit­ta­ja on tai­vaan­ran­nan­maa­la­ri, jon­ka mie­les­tä paras asia, mitä maal­lem­me – ja mil­le maal­le tahan­sa – voi tapah­tua on kaik­kia kan­sa­no­sia syväs­ti kos­ket­ta­va hen­gel­li­nen herätys.