Mes­si­aa­ni­nen vallankumous

Niko­laus Koper­ni­kus esit­ti 1500-luvul­la val­lan­ku­mouk­sel­li­sen aja­tuk­sen: Maa kier­tää­kin Aurin­koa eikä päin­vas­toin. Ajat­te­lun­muu­tos oli val­ta­va, kos­ka antii­kin ajois­ta asti oli kuvi­tel­tu Maan ole­van kai­ken kes­ki­pis­te. Näin alkoi koper­ni­kaa­ni­nen val­lan­ku­mous, joka tun­ne­taan myös tie­teel­li­se­nä vallankumouksena.

Saman­ta­pai­seen ilmi­öön tör­mää myös jokai­nen, joka lukee Raa­mat­tua. Yhden­tois­ta alku­lu­vun jäl­keen muu maa­il­ma jää sivuo­saan ja Raa­mat­tu kes­kit­tyy yhteen hen­ki­löön, Aabra­ha­miin, ja hänes­tä syn­ty­vään kan­saan. Kai­ken kes­ki­pis­tee­nä näyt­tää ole­van se, mitä Israe­lil­le, Juma­lan kan­sal­le, tapah­tuu. Kan­san vai­hei­ta, suu­ria tule­vai­suu­den odo­tuk­sia ja kar­vai­ta pet­ty­myk­siä käsi­tel­lään niin his­to­rian, runou­den kuin pro­fe­tian­kin työ­ka­luil­la. Van­han tes­ta­men­tin lopus­sa monet lupauk­set eivät ole täyt­ty­neet, ja kaik­ki jää auki.

Seu­raa­vak­si näyt­tä­möl­le astuu Jee­sus. Valo­kei­la siir­tyy häneen. Jee­sus täyt­tää sen kai­ken van­hurs­kau­den, jota Israel, Van­han tes­ta­men­tin Her­ran pal­ve­li­ja, ei ollut täyt­tä­nyt. Kan­sa oli kui­ten­kin odot­ta­nut eri­lais­ta Mes­sias­ta. Ris­til­lä häpeäl­li­ses­ti kuol­lut mes­sia­seh­do­kas tuot­ti heil­le suu­ren pet­ty­myk­sen. Kah­den Emmauk­sen tien kul­ki­jan sanat pal­jas­ta­vat, mitä koko Israel oli odot­ta­nut: ”Mut­ta me toi­voim­me, että hän oli­si se, joka lunas­taa Israe­lin. Kai­ken tämän lisäk­si tänään on jo kol­mas päi­vä, kun se tapah­tui” (Luuk. 24:21). Israe­lin kan­sa oli odot­ta­nut sotu­ri­ku­nin­gas­ta, joka vapaut­tai­si hei­dät Roo­man ikeestä.

Suu­ren pal­jas­tuk­sen aika oli kui­ten­kin tul­lut. Ylös­nous­sut Jee­sus ker­too ensin näil­le kah­del­le, ja sen jäl­keen suu­rem­mal­le ope­tus­lap­si­jou­kol­le, että koko Van­ha tes­ta­ment­ti onkin ker­to­nut hänes­tä: ”Ja alkaen Moo­sek­ses­ta ja kai­kis­ta pro­fee­tois­ta hän selit­ti heil­le, mitä kai­kis­sa kir­joi­tuk­sis­sa oli hänes­tä sanot­tu” (Luuk. 24:25–27, 44–49). Yhtä etnis­tä kan­saa ei ollut tar­koi­tet­tu­kaan kes­ki­pis­teek­si, jon­ka ympä­ril­lä Juma­lan suun­ni­tel­ma jää pyö­ri­mään. Israel sai kui­ten­kin kun­nian tuo­da jul­ki omas­ta kes­kuu­des­taan Vapah­ta­jan, ja sano­man hänes­tä koko maa­il­mal­le. Lop­puo­sa Raa­ma­tus­ta pyö­rii sit­ten Kris­tuk­sen ja hänen seu­ra­kun­tan­sa, uudis­tu­neen Israe­lin, ympärillä.

Koper­ni­kus ei vaih­ta­nut Maan ja Aurin­gon paik­kaa kes­ke­nään. Hän vain pal­jas­ti totuu­den uni­ver­su­min jär­jes­tyk­ses­tä. Jee­sus ei tul­lut vain pal­jas­ta­maan miten asiat ovat. Hän tuli myös kor­jaa­maan sen, mikä tääl­lä oli men­nyt pie­leen. Niin mui­nai­sen Israe­lin kuin koko ihmis­kun­nan ongel­mat ja tra­ge­diat näyt­tä­vät joh­tu­van pie­nes­tä asias­ta: ihmis­sy­dä­mes­tä, joka on har­hau­tu­nut pois Juma­las­ta. Jee­suk­sen aloit­ta­ma val­lan­ku­mous alkaa sieltä.

Ylös­nous­seen Jee­suk­sen ilmes­ty­mi­ses­tä oppi­lail­leen sanot­tiin, että ”sil­loin hän ava­si hei­dän ymmär­ryk­sen­sä käsit­tä­mään kir­joi­tuk­set”. Jär­jes­tys tai­taa olla edel­leen sama. Ensin Jee­sus val­loit­taa sydä­mem­me, sit­ten hän avaa ymmär­ryk­sem­me käsit­tä­mään myös Raa­ma­tun ilmoi­tuk­sen. Joko Jee­sus on saa­nut val­loit­taa sinun sydämesi?

Mark­ku J. Kumpula

Kir­joi­tus on jul­kais­tu myös Suo­men Viik­ko­leh­des­sä, nume­ros­sa 3/​2024

Tägit: Jeesus Kopernikus Raamatun lukeminen Raamatun ymmärtäminen